Koon ja koon ja mõtlen, et miski häirib mind. Mingil hetkel otsustasin, et tuleb harutada ja teha sellest lõngast midagi muud. Eile õhtul jõudsin lõplikult arusaamale, mis on valesti. Mainisin eelmistes postitustes, et mulle ei istu koepind, põhjus on kius. Nüüd sain aru, et labane parempidine, mis on enamasti alati hea, on paradoksaalsel kombel kuidagi ilmetu (põhjus on jällegi lõngas, villane annaks hoopis teise koepinna). Minimalism ei eelda aga sugugi ilmetust, hoopis vastupidi. Selle asemel peaks tegema midagi mustrilist. Ja ilmselt jaki, mitte sviitri. Võtsin mõtlemisaega, praegu koon midagi muud, millest räägin varsti.
I was knitting and knitting and thinking that something bothers me. At some point I decided I will have to frog and to do something else from this yarn. Yesterday in the evening I finally understood what was wrong. In the previous posts I mentioned that I am not totally satisfied with the fabric because of the fiber. Now I realized that stockinette stitch, which is mostly always fine, looks really poor (the reason bing the yarn, lamb wool would yield a totally different fabric). Note that minimalism does not mean poorness, quite opposite. Something with a stitch pattern should be made of this yarn. And probabaly a jacket and not a sweater. I took some time for thinking it over and now started something else that I will eventually tell you.
2 kommentaari:
Tunne siitä, että menee pieleen, on tietysti aina ikävä, mutta oppimisen kannalta ehdoton. Hienoa, että teit rohkean päätöksen!
Ei ole ikävä! Ikävä on, kun näet, että jotain ei ole aivan kunnossa, mutta et osa sanoa juuri, mikä on mennyt pieleen. Kun diagnoosi on olemassa, on vapautumisen tunne:)
Postita kommentaar